45. Huippumies (Mieluummin vanha kuin aikuinen, 1987)
Kauko Röyhkä on levyttänyt joitakin pääasiassa rockmuusikon elämää tarkastelevia kappaleita, joiden näkökulma tuppaa olemaan Suomen olosuhteisiin sovitetun realistinen. Tätä ainesta ei "Huippumiehestäkään" puutu, mutta biisissä tuntuu olevan myös filosofisempi taso, jota ei niinkään löydy vaikkapa uusimman levyn "Hotelli"-kappaleesta.
Tämäkin kappale edustaa Röyhkän 80-luvun lopulla harrastamaa akustista, "hienostunutta" suuntausta. Tommi Vikstenin melodinen kitarointi on biisin hallitseva musiikillinen elementti, ja Röyhkä käyttää äänensä pehmeämpiä sävyjä. Rytmiikka poikkeaa suoraviivaisesta rock'n'rollista, taas tulee todistetuksi Heikki Tikan elintärkeä rooli Narttu-soundissa. Kappaletta leimaa monen saman aikakauden tekeleen tapaan myös hieman kaiutettu, avara soundi, joka poikkeaa selvästi nyky-Röyhkän suosimasta livemäisemmästä meiningistä. Huippumies ei ole selkeän kertosäevetoinen kappale, vaan perustuu ikään kuin tasavertaisille a- ja b-osille, vaikka soiton dynamiikka luokin jälkimmäisiin jonkinlaista kliimaksin tuntua.
Teksti kuvaa yhden hetken muusikon arjesta: keikkabussiin on tunkeutunut ei-toivottu vieras, otsikon "huippumies", jolla on paljon kerrottavaa omista maineteoistaan. Erityisesti tietty naisista: "Tämä mies on nähnyt kaiken, napannut monet huippunaiset", biisi alkaa. Mutta mies ei ole naisilleen aina hyväksi: "Hänen takiaan kuulu filmitähti sekosi / joutui työttömäksi." Mies tuntee tietysti kaikki: "Ja hän tuntee stadin seurapiirit / tavannut kaikki mannekiinit."
Vaikka kuvausta on sävyttänyt heti alusta alkaen hymähtelevä ironia, jota Röyhkän "la-la-la" -adlibit alleviivaavat, nimenomaan b-osat toimivat biisin dialogissa näkökulmahenkilön eli muusikon puheenvuoroina. Niissä huippumiehelle vittuillaan suoraan: "Kun se irvistää niin paljastuvat huonot hampaat", "Mutta hänestä ei löydy palaakaan uponneen laivan arvokkuutta / Nyt hän kyllästyttää meidät tuolla tylsimyksen jauhannallaan / jättäis rauhaan."
Tämän jälkimmäisen b-osan jälkeinen instrumentaalibreikki on rakennettu biisin taitekohdaksi. Huvittavalla tavalla jonkin vesilinnun ääntä muistuttavat taustalaulut tuntuvat tekevän pilaa huippumiehen jaaritusten kustannuksella, ja Viksten vetää kauniin kitarasoolon. Tästä siirrytään kolmijakoisen kappaleen viimeiseen a- ja b-pariin, joka vie tekstin syvämietteisemmälle tasolle: "Ison joen massa virtaa / alittaa kolme kaarisiltaa / Tämä kaikki on vain totta / mikä lie hetki, tyhjä kohta / Auton perässä on huippumies, höpisee hiljaa itseksensä / Auton lasissa on kärpänen, se räpistelee, kuolee jos ei pääse täältä." Tähän ja instrumentaalilopukkeeseen biisi sitten päättyy.
Huippumies on ihan musiikillisesti esimerkki tämän aikakauden Nartun kyvyistä hiotuimmillaan, mutta tekstikin nousee merkityksellisemmäksi kuin arkipäiväinen pintataso antaisi olettaa. Tai ei ehkä niin, että teksti kätkisi poikkeuksellisen nerokkaita ajatuksia, vaan että siinä on osattu kuvata tilanne tavalla, joka herättää sen eloon ja saa miettimään tavanomaisimpienkin kokemusten potentiaalia nousta esteettiseksi elämykseksi. Röyhkä tuo biisin taustamotiivin suorasanaisesti esiin viimeisessä säkeistössä: "Tämä kaikki on vain totta / mikä lie hetki, tyhjä kohta." "Tyhjä kohta" on ilmaus, joka hieman muunneltuna esiintyy muuallakin Röyhkän tuotannossa. Se tarkoittanee hetkeä, jolla ei itsessään ole mitään merkitystä, ennen kuin lauluntekijä tekee siitä biisin ja luo merkityksen. Tai jollei merkitystä niin ainakin kuvauksen, joka ikuistaa sen hetken.
Biisin toinen taso on siis simppeli, nimihenkilöön kohdistuva sarkasmi. Se on herkullisesti toteutettu: "huippumies" on terminä käännettävissä ironian klassisimpien sääntöjen mukaisesti päälaelleen, joka taas saa pohtimaan, millaisia huippumiehen huippunaiset todellisuudessa ovat. Tekstin mielenkiintoisin kielikuva on "uponneen laivan arvokkuus", joka huippumieheltä puuttuu. Tämä ei ole mikään saarikoski, joka on tuhoutunut, mutta sentään jättänyt jälkeensä merkittävän tuotannon, hylyn jota sukeltajat tulevat vielä etsimään. Tämä on vain lässyttävä juoppo.
Biisin lopussa huippumies rinnastetaan auton sisäpuolella räpistelevään kärpäseen, jota uhkaa kuolema, ellei ulospääsyä löydy. Mistä huippumiehen sitten pitäisi päästä ulos? Kaiketi alkoholismin ja elämäntyylinsä yleisen päämäärättömyyden vankilasta. Pakosta olla joku muu kuin itsensä, etsiä hyväksyntää itseään maineikkaampien parista. Biisi on osuva muotokuva rock-kiertolaisille tutusta hahmosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti